[ Artikkelin loppu ]
Mynämäen kirkkoherranviran tulot oli jo katolisena aikana läänitetty kuninkaan tai valtionhoitajan luottomiehille. Reformaatiokaudella Kustaa Vaasan kansleri Laurentius Andreae nautti viran tulot. Luonnollisesti hän joutui hoidattamaan virkaa sijaiskirkkoherralla. Vasta 1550 eräs Olavi mainitaan Mynämäen varsinaisena kirkkoherrana. Ilmeisesti hän oli hoitanut virkaa sijaisena jo kanslerin aikana.
Hänen sinetissään ovat kirjaimet O P.[1] Kirkkoherran syntyperä on ollut tuntematon. Eräs Sundholmin kartanon arkistossa säilynyt asiakirja valaisee kuitenkin hänen sukutaustaansa.[2]
Lars Fleming sai 24.8.1550 päivätyllä kirjeellä Vallaisten tai Vallaksen (Wallast) Valpurilta Kalhean niityn, 12 tankoa rälssimaata, jonka tämä oli kauan omistanut tekemättä siitä ratsupalvelusta. Valpuri oli saanut niityn jalosukuiselta Paalilan Katrilta tämän hautauskustannuksiksi. Valpurilla ei ollut niittyyn perintöoikeutta eikä muutenkaan oikeutta omistaa rälssimaata. Siksi hän luovutti sen Lars Flemingille. Sinetöijiksi hän pyysi Aarlahden herraa Henrik Jönsinpoikaa ja poikaansa Mynämäen kirkkoherra Olavia.
Samasta niitystä on myös Ivar Flemingin maakirjassa selostus. Sen mukaan saksalaisen aatelismiehen Rötger Quantin vaimo Kadrin (Stigulf Ragvaldinpojan sukua)[3] oli pantannut Kalhean niityn Vallaksen emännälle Valpurille kauan aikaa sitten. Ivar Fleming oli vuonna 1534 saanut niityn maksettuaan Valpurin sakon viisi markkaa. Kaksitoista vuotta myöhemmin Ivar Fleming oli antanut Valpurille lisäksi kolmen markan arvosta ruista. Lopuksi Laurinpäivänä 1550 Lars Fleming oli vielä maksanut viisi markkaa. Tässä yhteydessä on em. kauppakirja laadittu.
Kirkkoherran kotikylä sijaitsi siis Kalannin Arvassalossa. 1500-luvun alkupuolella se on vielä ollut saarena, sillä Ivar Flemingin maakirjassa sitä nimitetään Arffuasalo öö (s. 10). Kylän nimi kirjoitettiin Wallast. Sen nimistä kylää ei kuitenkaan löydy Kalannista enää 1500-luvulla.[4] Keskiajalla kylällä on ollut yhteinen raja Paalilan kylää vastaan. Kylät ovat kuuluneet samaan jakokuntaan, ja omistukset ovat olleet ristikkäin.[5] Vallas näyttää siis jo ennen maakirjojen tekoaikaa sulautuneen naapurikylään.
Vuonna 1464 Vallaksessa asuivat Jeppe Juhananpoika, Olavi Pietarinpoika ja Niiles Olavinpoika. He saivat ostetuksi Arvassalon kupeessa sijainneen Simunanluodon puolikkaan. Toisen puolikkaan sai Paalilan (Balleby) lampuoti Juhana Laurinpoika. Vuotta myöhemmin Jeppe Juhananpoika ja Olavi Pietarinpoika Vallaksen kylästä olivat todistamassa Nils Stigulfinpojan ja Peder Torsteninpojan välisen maanvaihdon Vallaksessa ja Paalilassa.[6]
Paalilassa oli 12 tangon suuruinen rälssisäteri, jossa Quant oli aikanaan asunut vaimonsa Katrin kanssa. Lapsettoman pariskunnan kuoltua Ivar Fleming oli hankkinut sen Katrin sukulaisilta. Hänen omistukseensa oli siirtynyt myös kaksi tankoa veromaata Paalilasta. Kylässä on ollut rälssin lisäksi kaikkiaan kuusi tankoa veromaata, yhteensä 18 tankoa. 24:stä puuttuvat 6 tankoa ovat siis olleet saman jakokunnan Vallaksen kylän puolella.[7] Kruunu näyttää vaatineen selvityksen saannoista. Siksi maakirjaan on kirjattu seikkaperäinen selostus omistussuhteista ja siirryntätavasta.[8] Sen perusteella saadaan tällainen sukutaulu:
Korron esi-isä Olavi on nähtävästi sama kuin 1460 paikkeilla elänyt Olavi Pietarinpoika. Kylästä oli ilmeisesti kotoisin myös Tuomas Korro, joka mainitaan vainajaksi 1453.[9] Korro Pieti on elänyt »juuttiaikaan» 1520-22. Hän asui Paalilassa omaa taloaan ja oli samalla Flemingin lampuotina 10 vuoden ajan kuolemaansa saakka. Hänen talonsa joutui Flemingille Korro Pietin kuoleman jälkeen Pietin taloussotkujen vuoksi. Niitä Fleming näyttää olleen aktiivisesti järjestämässä. Hän syytti Korron perhettä varkauksista ja erilaisista laiminlyönneistä.
Korro Pietin pojanpojat vaativat sitten taloa takaisin. Lasse saikin oman osuutensa lunastetuksi takaisin, mutta Olavin osuus Paalilassa ja Vallaksessa jäi Flemingeille. Maakirjasta ei käy ilmi veljesten isän nimi, mutta eräästä säilyneestä asiakirjasta se on luettavissa. Hän oli Reko.[10]
Mynämäen kirkkoherra isännimi on alkanut P:llä. Oliko hän Korro Pietin poika? Pietin leski on joutunut siirtymään Paalilasta pois tilan jouduttua Flemingelle, joten Vallaksen Valpuri saattoi olla Pietin leski ja kirkkoherra siis heidän poikansa. Korro Pietillä näyttää olleenkin Olavi-niminen poika, josta on vain yksi merkintä maakirjassa. Tämä Olavi oli myös joutunut velkaan Ivar Fleminglle. Hän oli saanut yhden pantiin ruista, ja kirjuri on huolellisesti merkinnyt tämänkin muistiin.[11] Velka on voinut hyvinkin syntyä opiskelukustannuksista Turussa. Velan kirjaamisaikaan hän ei vielä ole ollut valmis pappi. Se selittänee, miksei häntä maakirjassa tituleerata herra Olaviksi. Kirkkoherra Olavi P:n isäksi voidaan arvella Korro Pietiä, muttei sitä voida varmuudella todistaa.
Kirkkoherra Olavia seurasi virassa 1558-73 Henrik Olaui Karro (Karroi). Väistämättä ensiksi mieleen tulee ajatus, että kysymyksessä on isä ja poika. 1500-luvun puolivälistä alkaen näet yleistyy viroissa isä-poika seuranta. Ongelmalliseksi asian tekee se, että Korro ja Karro ovat eri nimiä.[12] Henrik Olavinpojan nimi on kirjoitettu niin monta kertaa asiakirjoihin muodossa Karro tai Karroi, ettei selitykseksi kelpaa kirjureiden huolimattomuus. Nimimuoto löytyy muistakin saman aikakauden lähteistä. Kaarinan Kuralassa ainut veromaan omistaja oli Henrik Karroi ja Turussa asui 1560 porvari Jons Karro. Kalannin Suontakana on Karron pelto.[13]
Kotimaisten kielten nimiarkistosta ei löydy Korro-nimeä. Ivar Flemingin maakirjaan on kirjoitettu 23 kertaa Korro tai Kårro. Nimimuoto tunnetaan myös toisistaan riippumattomista keskiajan lähteistä. Mistä syystä Korro-nimi on hävinnyt? Onko se muuttanut muotoa? Yllättävää on, että veroluetteloihin Olavi (Rekonpoika) Korron nimi kirjoitettiin Oleff Korra.[14] Paalilassa oli samaan aikaan toinenkin lampuoti Henrik Korra. Kustavin Lyypertissä on kallioinen saari Korra. Nimet Korro, Korra ja Karron pelto löytyvät maantieteellisesti suppealta alueelta. Onko kysymyksessä sama nimipesue ja liittyykö siihen myös nykyään sukunimenä käytetty Korri? Ovatko merkityssisällöltään oudon nimen vokaalit eri aikoina vaihtaneet paikkoja? Nämä ovat kysymyksiä, jotka vaatisivat kielitieteellistä selvittelyä. Siksi Mynämäen kirkkoherroja Olavi P:n ja Henrik Olaui Karron sukujohto täytynee jättää avoimeksi.
Lähdeviitteet
[1] Väinö Perälä, Mynämäki, s. 79-80; K.G. Leinberg, Åbo stifts herdaminne, s. 230.
[2] VA R. Hausenin arkisto VI:353.
[3] Ivar Flemingin maakirja, s. 11; E. Anthoni, HTF 1950, s. 120, HTF 1961, s. 20.
[4] Wanhin Maakirja, s. 235-236. Mynämäellä on Vallaisten kylä, mutta SAYL:N perusteella sieltä ei löydy etsittyjä henkilöitä.
[5] FMU 3277; Ivar Flemingin maakirja, s. 11, 97.
[6] FMU 3233, 3277.
[7] Ivar Flemingin maakirja s. 94, 97.
[8] I. Flemingin maakirja, s. 93-97.
[9] FMU 2930.
[10] VA R. Hausenin arkisto IV:41, Sundholmin kartanon arkisto; SAYL TL Uusikirkko Paalila.
[11] I. Flemingin maakirja s. 95.
[12] Eeva Maria Närhi tekijälle.
[13] VA 1088:10; 1148:l, 2; 1411:182; 1225:24; 1101:22v; 896:8v; Nimiarkisto; K.G. Leinberg, Handlingar rörande finska kyrkan III:76.
[14] VA 1052:21; 1092:21v; 879:14v; 920:19v; 949:28v; 979:14v; 1113:55; 1149:59v.
Tapio Vähäkangas: Kyrkoherden Olav i Virmo och slakten Korro
Uppgifter om släkten Korro på Arvassalo i Kalanti framläggs för en hundraårsperiod från hälften av 1400-talet till inemot hälften av 1500-talet på basen av uppgifter i Ivar Flemings jordebok och dokument i gårdsarkivet på Sundholm. Kyrkoherden i Virmo Olaus P. (1550-57) härstammade från Arvassalo. Han hade troligen fungerat som ställföreträdande kyrkorde redan tidigare. Då hans patronym börjat på bokstaven P, är det tänkbart att hans fader var den i Flemings jordebok flere gånger nämnde Per Korro.
Olaus fick tifi efterträdare i kyrkoherdeämbetet en viss Henricus Olai Karro. Enligt namnforskare är Karro och Korro två olika namn. Frågan om kyrkoherdarnas inbördes släktskap lämnas därför öppen.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto